Manifesti/Manifesto

Installaationäyttely poliittisesti motivoituneesta väkivallasta. Kirlianvalokuvia ja lasi- ja jää veistoksia. 2020.

An installation exhibition on political motivated violence, 2020.

Killian photos, glass and ice sculptures.

Manifesti on teos yhteisöstä ja sen sisäisään kätkeytyvistä hajottavista ja tuhoavista voimista, osin voimista, mitä nimitetään pahuudeksi. Manifestissa käsitellään poliittisen väkivallan uhkaa, jota esiintyy epävakaassa yhteiskunnassa. Manifesti on eräänlainen yhteenveto kahdesta edellisestä näyttelystäni, se on kypsyvä ja hajanainen kuvaus ihmisen vallanhalusta ja toisaalta hänen sortumisestaan hybrikseen.  

Pääosa teoksista on kuvattu kirliankameralla kohteina mm Abderrahman Bouananen käyttämä veitsi sekä Ernst Tandefeltin ja Pekka-Eric Auvisen murha-aseet. Nämä esineet on saatu kuvattavaksi keskusrikospoliisilta.

The Manifesto is a work about the community and destructive forces hidden within it. The forces that are called evil. The Manifesto addresses the threat of political violence that exists in a society. The Manifesto is a kind of summary of two previous exhibitions. It is a fragmented description of man’s desire for power and, on the other hand, his collapse into a hubris.

Most of the works have been photographed with a Kirillian camera, including the knife used by Abderrahman Bouanane and the guns of  Ernst Tandefelt and Pekka-Eric Auvinen. These objects have been borrowed from the Central Criminal Police.

Nikolai Bobrikov oli juuri ennen murhaansa todettu huonosti tehtäväänsä sopivaksi ja päätetty siirtää pois Helsingistä.

Analoginen valokuva, pigmenttivedos, 2020.                            

Luonto pyrkii symmetriaan. Sen puute johtaa tasapainoa korvaavaan ilmiöön, joka saa usein katastrofin muodon.

Kirlianvalokuva, pigmenttivedos, 2019

Manifesti

Veli Granön Manifesti – tutkielma poliittisesti värittyneestä väkivallasta.

Elämme historiallista aikaa, jota leimaa epävarmuus. Näemme ympärillämme merkkejä ajan hengen muuttumisesta. Konsensushakuiset yhteiskunnat vaihtuvat yllättävän nopeasti poliittisesti jakautuneiksi. Kun arkiset asiat politisoituvat, kääntävät ystävät toisilleen selkänsä. Jotkut ovat huomanneet tässä ajassa yhtäläisyyksiä Euroopan 1920-lukuun, jota leimasi yhteiskuntien sisäinen hajaannus, nationalismi ja äärioikeiston nousu poliittiseksi voimatekijäksi.

Granön installaatiomuotoinen näyttely sisältää kirlianvalokuvia sekä lasi- ja jääveistoksia, jotka jatkavat hänen tapaansa liikkua dokumentaarisen ja kokeellisen ilmaisun kiinnostavilla rajavyöhykkeillä. Näyttelyn muutamat kuvauskohteet liittyvät suomalaisen poliittisen väkivallan historiaan, ja kyseiset esineet on valittu kuvattaviksi Keskusrikospoliisin Rikosmuseon kokoelmista.

Granö on käyttänyt näyttelyn valokuvateosten tuottamiseen hyvin harvinaista, suuritehoista kirliankameraa. Kirliankuvat luokitellaan suurjännitevalokuviksi, ja jo ensimmäiset, puolalaisen keksijä Jakub Jodko-Narkievitschin (s. 1848) ottamat eletrografiset valokuvat toivat esiin kyseisen tekniikan mahdollisuudet kuvata ihmissilmälle näkymättömiä ilmiöitä. Neuvostoliittolaisen avioparin, Semjon ja Valentina Kirlianin mukaan nimetty valokuvausmenetelmä saa kohteet näkymään erilaisina hehkuvina kuvioina. Erikoinen jälki syntyy, kun valokuvauslevylle asetettu kohde altistetaan voimakkaalle sähkökentälle. ”Sielun röntgeniksi” kutsutun tekniikan väitetään tuovan esiin elollisten ja elottomien kohteiden ”auran”. Kuvattavassa kohteessa olevat energiavirrat näkyvät kuvan pinnassa hohtavina pyörteinä paljastaen ehkä kohteen ”sielullisen tilan”. Todellisuudessa outo hohde muodostuu koronapurkauksen seurauksena.

Samoin kuin Kirlianin pariskunta käytti menetelmää diagnoosien tekoon neuvostosairaaloissa, pyrkii Granö paljastamaan kirliankuvien kohteista jotain niihin kätkettyä. Ehkä kirliantekniikalla esineistä ja niitä ympäröivästä näkymättömästä todellisuudesta nousee esiin jotain ennalta-arvaamatonta?

Kiitos Keskusrikospoliisin Rikosmuseo.

Valokuvagalleria Hippolyte 31.1.–23.2.2020