Photographs, ship steel, glass, screen printing, mirrors, stones, slide projector installation. 1991.
| UNION installation, Pori Art Museum, ”Suuntaviivoja” exhibition, 2002The Union installation was a logical continuation to the sculpture-like works I made in the late 80’s. In them I used the transparency of glass plates, television image and silkscreen (Tiedon Portaat 1 and 2).I borrowed the visual images from historical works and mainly used material linked to Finnish history. Thereby, some my works deal broadly with the thematic of the Finnish civil war, however, not by emphasizing historical events or accentuating the past, but by stressing the eternally present, material feeling of history that is connected to photography and created by it. I did not clarify where the images were from or who is in them. Nevertheless, some of the images can of course be recognised, and for example the projection work connected with Union even contains identifiable historical personages.I was also interested in the relationship of the people in the images to the reality of their time. I considered man’s freedom a rather imaginary thing, and did not want to make any perceptible accuses at anyone, not even at those who had committed blatant acts of foolishness. I wanted to make them all a universal example of people living in the middle of radical historical changes, and who have an evident human capability to both good and evil, however, the outcome of their actions cannot be directly assessed. We can only make this assessment later, with a historical perspective and study. Of course, this also applies partly to our actions now. Considering the contradictory problematics of humanity was at the time very relevant to me.I touched on the same topic in my fire-related, slightly provocative photography exhibition “The Son of Moses” (1989, Hippolyte Gallery, Helsinki). Actually, the Union project started in the form of shooting already in 1987, and the initiative then were the ‘everyday philosophical’ discussions about the disappearance of history. The idea that there might not be any more great events in the history of the world was popular at the time. Western culture had settled down and Finland too was stuck in a seemingly uneventful state of well-being. I could sense signs of the inevitable collapse beneath the long-lasting, steady peace, and so the central theme of the exhibition is the return of history. I wanted to remind people of my belief that it would come very soon and once again in a form merciless to the citizens.The photographs of the exhibition have been shot in the Mini Finland tourist attraction park, where different visions of destruction were staged on the miniature versions of well-known Finnish sights and places. The pictures were attached to 2 m x 1 m sized heavy steel plates, and on the bare surface of the plates I made silk screens of scenes from atrocities, revolutions and wars in recent history. The exhibition opened in February 1991 (Hippolyte Gallery, Helsinki), six months before the Soviet Union would collapse taking the whole world by surprise, and causing a historically deep economical depression that shook the whole society.It would be pointless to undermine the prophetic nature of the work, as it was very obvious and startled many who visited the exhibition.
The impression that the installation’s later showings caused was naturally much influenced by the aftermath of the fall of the Soviet Union: the invisible and unspoken fear of the troubles spreading to areas close to Finland and the insecurity caused by the depression. Since then, the rise of nationalism and the extreme right has been a source for interpretations of the work. These trends could of course not have been in the original content of the work. Nevertheless, the work still feels current. The Union exhibition culminated my study of the history theme in many ways, and the projection installation became a sort of summary of my exploration of the whole subject. It was the most philosophical part of the Union exhibition, and a more crystallised thought produced by working on the heavy and concrete photography part. I have felt no need to return to this thematic after the installation. When I started to work on the projector installation, I was especially excited about the qualities of the photograph I had discovered. It was interesting to ponder on what the image would look like without a knowledge of its historical context. I found the picture of men shaking their fists at the sea a fine and poetic portrayal of the imperishable hatred inherent in human nature, and on the other hand, of its fundamentally absurd character. In order to emphasise this, I used two images and placed them symmetrically. Symmetry is also an integral part of the spiritual contents of some ideologies and of art, lately especially the history of the European and Russian architecture of the 1920’s and 1930’s. That places also the work’s visual thematic within the study of the history of fascism and totalitarianism. The dialogue of symmetry and a more organic order is present in the work and can be read even without a knowledge of the factual background. It would be interesting, if the work can spoke of the juxtaposition of the locked ‘symmetrical’ worldview and the organic process-like thinking, and changed the non-linear, uninhibited bouncing of thought into a visually lead and profound experience of a spatial installation. Veli Granö Helsinki – December 7 – 2001 Translation: Henrika Vuorinen  UNION –installaatioteos, Porin taidemuseo “Suuntaviivoja” 2002 Union teoskokonaisuus syntyi luontevana jatkona 80 luvun loppupuolella tekemilleni veistosmaisille teoksille. Käytin niissä lasilevyjen läpinäkyvyyttä, tv-kuvaa ja silkkipainokuvaa. (mm Tiedon portaat 1 ja 2.) Kuva-aiheet lainasin historiallisista teoksista ja pääosin käytin Suomen historiaan liittyvää aineistoa. Muutamat teokset käsittelivät näin väljästi kansalaissodan tematiikkaa, ei kuitenkaan historiallisia tapahtumia painottaen tai menneisyyttä korosten, vaan erityisesti valokuvaan liittyvää ja sen aina aikaansaamaa historian aineellista, ikuisesti läsnäolevaa tuntua painottaen. En myöskään kertonut mistä kuvat ovat peräisin tai ketä niissä esiintyy. Osa kuvista on silti tietysti tunnistettavia ja esim. Unioniin liittyvä projisointiteos sisältää jopa tunnistettavia historian henkilöitä. Mielenkiintoni kohdistui myös kuvissa esiintyvien henkilöiden suhteeseen aikansa todellisuuteen. Pidin ihmisen vapautta melko kuvitteellisena enkä halunnut kohdistaa minkäänlaista näkyvää syytöstä ilmeisiäkään typeryyksiä tehneitä kohtaan. Halusin tehdä henkilöistä yleispäteviä esimerkkejä historian murrosten keskellä elävistä ihmisistä, joilla oli ilmeinen inhimillinen kyky sekä hyvään, että pahaan, mutta joiden tekojen lopputulos ei kuitenkaan ole yksioikoisesti arvioitavissa. Arvion voimme joskus tehdä vasta historiallisessa perspektiivissä ja tarkastelussa. Tämä koskee tietysti osittain tekojamme myös tässä päivässä. Tämän ristiriitaisen ihmisyyden problematiikan pohdinta oli minulle silloin kovin ajankohtaista. Samaa teemaa sivusin mm. tuleen liittyneessä, hieman provosoivassa valokuvanäyttelyssäni ”Mooseksen poika” (1989 Hippolyte, Helsinki). Varsinaisesti Union -hanke oli lähtenyt liikkeelle kuvausten muodossa jo 1987 ja kimmokkeen se oli saanut tuolloin ”päivittäisfilosofisesti” keskustellusta historian katoamisen ilmiöstä. Vallalla oli tuolloin käsitys ettei maailmanhistoriassa ehkä enää tapahdu mitään suurta. Länsimainen kulttuuri oli asettunut aloilleen ja Suomikin juuttunut näennäiseen mitään tapahtumattomaan hyvinvointiin. Pitkään jatkuneen tasaisen rauhan alta aistin kuitenkin jo välttämättömän romahduksen merkkejä ja niinpä keskeinen teema näyttelyssä olikin historian paluu. Halusin muistuttaa sen tulevan uskoakseni aivan pian ja jälleen kerran kansalaisten kannalta armottomassa muodossa. Näyttelyn valokuvat oli kuvattu Mini Suomen matkailupuistossa erilaisia tuhon visioita tunnettuihin kotimaisiin pienoismallimiljöihin lavastaen. Kuvat olivat kiinnitettynä 2m x 1m kokoisiin raskaisiin teräslevyihin ja levyjen paljaaseen pintaan olin silkkipainanut otteita historian hirmutapahtumista, lähihistorian vallankumouksista ja sodista. Kun näyttely avautui helmikuussa 1991 (Hippolyte, Helsinki) oli aikaa puoli vuotta koko maailman yllättäneeseen Neuvostoliiton romahtamiseen ja sitä pian seuranneeseen historiallisen syvään ja koko yhteiskuntaa ravistavaan talouslamaan. On turhaa vähätellä teokseen liittyvää enteellisyyttä koska se oli hyvin ilmeistä ja monia näyttelyn nähneitä hätkähdyttänyttä. Installaation myöhempien esitysten antamaan vaikutelmaan vaikuttivat luonnollisesti paljon Neuvostoliiton murenemisen aiheuttama näkymätön ja puhumaton pelko levottomuuksien leviämisestä lähialueille ja laman tuoma epävarmuus Suomessa. Myöhemmin tulkintoja on haettu uusoikeiston ja kansallisuusmielisyyden noususta. Nämä virtaukset eivät tietenkään voineet olla teoksen alkuperäistä sisältöä. Silti teos tuntui edelleen ajankohtaiselta. Union -näyttely huipensi monin tavoin historia-teeman tutkimukseni ja ko. projektori-installaatio muotoutui eräällä tavoin koko teeman tutkimukseni yhteenvedoksi. Se oli Union näyttelyn filosofisin osio ja kovin raskaan ja konkreetisen valokuvaosion työstämisen tuottama kirkastuneempi ajatus. En enää Union -näyttelyn jälkeen ole kokenut tarpeelliseksi palata kyseiseen tematiikkaan. Ryhtyessäni työstämään projisointi-installaatiota olin erityisen innostunut löytämäni valokuvan ominaisuuksista. Oli kiinnostavaa pohtia miltä kuva näyttäisi ilman tietoa sen historiallisesta taustasta. Miehet puimassa nyrkkiä merelle oli mielestäni hieno ja runollinen kuva ihmisen ominaisuuksiin kuuluvasta katoamattomasta vihasta ja toisaalta sen pohjimmiltaan absurdista luonteesta. Tätä painottaakseni käytin kahta kuvaa ja sijoitin ne symmetrisesti. Symmetria on myös olennainen osa eräiden aatteiden henkistä sisältöä ja taiteen, viimeksi varsinkin 20-30 lukujen eurooppalaisen ja venäläisen arkkitehtuurin historiaa. Se sijoittaa teoksen visuaalistakin tematiikkaa fasismin ja totalitarismin historian tutkimukseen. Symmetrian ja orgaanisemman järjestyksen vuoropuhelu on tietysti teoksessa läsnä ja luettavissa ilman asiallisen taustan tuntemustakin. On mielenkiintoista jos teos voi puhua lukkiutuneen ”symmetrisen” maailmankuvan ja orgaanisen prosessimaisen ajattelun vastakkaisuudesta ja muuttaa ajattelun epälineraarisen vapautuneen poukkoilun visuaalisesti johdatelluksi ja syvälliseksi tilateoskokemukseksi. Veli Granö Helsinki 7.12.2001  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö  UNION, Veli Granö |
|
|
|
x
Veli Granö 